|
| »Uutiset | »Tapahtumat | »Tilastotietoa | »Materiaali | »Tykin takaa |
Huippu-urheilu ja pikkujoulut
Suomalaiset huippu-urheilijat eivät juo, edes pikkujouluna! Tämä fakta saattaa herättää ihmetystä ja kummastusta tavallisen rahvaan piirissä, joka tipattoman tammikuun jälkeen alkaa pikkuhiljaa helmikuusta lähtien treenata pimeyden juhlaa eli pikkujouluja varten.
Niin hauskaa ja lennokasta aikaa kuin pikkujoulut ovatkin, voi tämä ensimmäisen maailmansodan jälkeen suomalaisiin perinteisiin juurtunut juhla, olla kovin turmiollinen aikuisille ja erityisesti nuorille. Siksi onkin aika nostaa kissä pöydälle ja paljastaa huippu-urheilijoiden niksit selväpäisten pikkujoulujen viettoon.
Kysymys siis kuuluu, miten huippu-urheilijat voivat elää ilman alkoholia erityisesti pikkujouluaikana? Helposti. Huippu-urheilijoille nimittäin järjestetään leirejä, joilla harjoitellaan erityisesti juhlimista ilman alkoholia. Asiasta oli kertomassa Huippu-urheiluliitolla eli Huppeli:ssa työskentelevä japanilaissyntyinen päihteiden käyttöön erikoistunut personal trainer sekä suunnittelija Kii Korkki.
Missä näitä harjoitusleirejä oikein järjestetään?
”Leirejä järjestetään esimerkiksi perinteisissä suomalaisten suosimissa aurinkolomakohteissa sekä risteilyaluksilla Turku-Tukholma- välillä.”
Minkälainen sisältö näillä leireillä yleensä on?
”Mukana on muun muassa Suomen eturivin näyttelijöitä, jotka opastavat urheilijoita sulautumaan alkoholilla juhlivaan kansaan.”
Miten urheilijat suhtautuvat näihin leireihin?
”Suhtautuminen on ollut nöyrän vakavaa. Urheilijat tiedostavat alkoholin vaarat ja haluavat tehdä kaikkensa pysyäkeen erossa siitä turvatakseen huipputulokset hilpailuissa.”
Miten leirit ovat onnistuneet?
”No, eikös suomalaisessa huippu-urheilussa näy, ettei viinalla läträtä?!”
Näkyikö leireillä Matti Nykästä, Mika Myllylää tai Harri Ollia?...
Ilmeisesti viimeinen kysymys sai japanilaisen hermostumaan, sillä tämä otti alleen kipakat askeleet ja häipyi takavasemmalle musta polkkatukka hulmuten. Ilmoille tämä topakka nainen heitti kädessään olleet paperit, jotka levisivät hotellin aulaan. Kävin kohteliaasti poimimassa papereita ja samassa huomasin eräässä paperissa ohjeita esittää humaltunutta alkoholin kyllästämissä juhlissa. Tiivistin ohjeet neljään kohtaan:
1. Laittautuminen
Älä sliippaa itseäsi viimeisen päälle, vaan pyri antamaan itsestäsi hieman nuhjuinen vaikutelma. Parhaaseen tulokseen pääset ottamalla viiden tunnin päiväunet ennen juhlia. Päikkäreiden ajaksi kannattaa sonnustautua jo juhlavaatteisiin, jotta vaatteisiisi hiipii peitonalaiset tunkkaiset aromit. Sipaise poskiin ja nenään hieman poskipunaa, näin kaikki uskovat sinun aloitelleen jo kotona.
2. Humalaharjoitteet (mieluiten peilin edessä)
Lurpsauta silmät puoliksi kiinni. Ota vaihtoehtoisesti rento taka- tai etukeno ja harjoittele holtitonta kävelyä. Harjoittele sitten sammaltavaa hieman puuroutuneelle vivahtavaa puhetta. Muista r:n pehmennys ja s:n suhina äläkä unohda muidenkaan konsonanttien tilaan sopivaa ääntämistä saati normaalia runsaampaa syljen roiskimista puhumisen aikana.
3. Juhlissä käyttäytyminen
Saavu paikalle äänekkäästi. Voit jo tässä vaiheessa heittää ilmoille läpän ”etteks te tunne mua?” ja toistaa kyseistä lausetta sopivin väliajoin. Mikäli et ole julkkis, toistele jotain muuta rehvasteltavissa olevaa asiaa. Jos olet nainen nosta äänesi kimakkuutta entuudestaan. Kun olet miesten seurassa flirttaile. Naisten seurassa osoittele syyttelevästi ja osallistu kissatappeluihin aina kun se vain on mahdollista. Jos olet mies iske naisia kuin liukuhihnalta, vaikkei se tuottaisikaan tulosta. Miesten seurassa voit naisten tavoin osoitella syyttelevästi, jonka kautta mahdollisuutesi päästä painitilanteisiin kasvavat. Paini mieluiten lattialla, jossa on viinaa ja oksennusta.
4. Juhlista poistuminen
Muista kotiutua. Humalaa esittäessä usein hämärtyy kuva oman tilan poikkeavuudesta muihin nähden. Kokemukset ovat osoittaneet, että jotkut huippu-urheilijat ovat lähteneet jatkoille tai jääneet juhlapaikalle nuokkumaan, koska heidän tilantajunsa on hämärtynyt juhlien melskeessä ja oman näyttelijäsuorituksen onnistuessa erityisen hyvin. Tämä on näkynyt heti seuraavan päivän treeneissä ja kilpailuissa.
Näin siis huippu-urheilun piirissä. Olisi kyllä hienoa, mikäli suomalainen rahvaskin sisäistäisi nämä ohjeet ja jatkossa juhlisi selvin päin – vaikka koko vuoden!
Pyry – koira joka oli menettää identiteettinsä
Gunnersin naisten edustuksen maskotti Pyry. | Eräänä päivänä toimitukseemme otti yhteyttä pieni valkoinen koira. Yhteisymmärryksen lisäämiseksi hälytimme apuun tulkkikeskuksen koirakuiskaajan ja pian nelijalkaisen koko elämäntarina oli käsissämme. Haluamme nyt kertoa tarinan, sillä se koskettaa myös Gunnersin naisten edustusjoukkuetta, monellakin tavalla. Koira, jonka nimeksi osoittautui Pyry, oli yrittänyt jo Karpon ja Pekka Saurin kautta saada apua ongelmiinsa, mutta kommunikointivaikeuksien vuoksi kansansankarimme eivät olleet kyenneet Pyryä auttamaan. Koirakuiskaajan avustuksella neuvokkaat toimittajamme kuitenkin selvittivät Pyryn tarinan. |
| Pyry syntyi runsas kolme vuotta sitten. Muutaman kuukauden kuluttua tämän kelpo kääpiösnautserin osti itselleen nainen, joka osoittautui varsin erikoislaatuiseksi koiranomistajaksi. Nainen nimittäin oli kovin innostunut pallojen perässä juoksemisesta. Eihän siinä mitään, mutta tässä tilanteessa pieni Pyry-koira jäi täysin vaille huomiota ja pahinta oli, että Pyryn identiteetti joutui koetukselle, kun emäntä omi kaikki pallojuoksut itselleen. Tilanteen vuoksi Pyry kertoi kokevansa itsensä hyödyttömäksi ja koiruutensa heikoksi. Pyry vaikutti varsin alakuloiselta ja se huokaisikin, että mikäli häneen tulisi kirppuja ja vesikauhu, omistaja varmaan haluaisi nekin itselleen. Toimitus päätti ottaa yhteyttä Pyryn omistajaan tarkoituksenaan selvittää, pyrkikö koiran omistaja muuttumaan koiraksi vai mitkä olivat hänen motiivinsa nöyryyttää omaa koiraansa tällä lailla. Sattumalta koiran omistaja löytyi Gunnersin naisten edustuksen riveistä. Koska Pyryn omistaja, joukkueen juniorivahvistuksiin lukeutuva pelaaja, halusi pysyä nimettömänä, käytämme hänestä haastattelussa nimeä Cruella de Vil. Cruella de Vil miksi hankit koiran? Miksi koira eikä kissaa? Miten on mahdollista, että koiran omistaja juoksee pallon perässä eikä päinvastoin niin kuin asian kuuluisi olla? Mitä luulet, että tämä tällainen vaikuttaa koiran identiteettiin? Mikä salibandyssä vetää niin paljon puoleensa, että raaskit jättää Pyryn katselemaan laidan reunalle? Haastattelun myötä toimittaja ja koko toimitus vakuuttuivat siitä, ettei Pyryllä ollut hätäpäivää. Itseasiassa omistaja epäili, että koko touhu oli Pyryn huomion- ja julkisuudenkipeyttä . Loppujen lopuksi huomionkipeytensä ja valloittamistaitojensa ansiosta Pyry päätettiin ottaa Gunnersin naisten edustusjoukkueen epäviralliseksi maskotiksi. Tänä päivänä piipahtaessaan treeneihin Pyry aina kiehnää jaloissa, killittää laidan reunalla, ei hauku ja mikä tärkeintä ei lähde jokaisen pallon perään juoksemaan. Se on ominaisuus, jota ei kaikilla koirilla ole ja siksi niistä ei koskaan palloilulajien maskottia tule. Pyryn omistaja Cruella de Vil ei muuten muistuta koiranomistajana ollenkaan nimensä mukaista piirroshahmoa. Nimellä on kuitenkin tarkoitusperänsä. Pelaajana Pyryn omistajalla on nimittäin tapana vähintään nylkeä vastustajansa elävältä! Samaa aggressiivisuutta löytyy Pyrystäkin, sillä sen lempipuuhiin kuuluu muun muassa nallen kanssa painiminen. Hiihtäminen on myös kaksikon rakkaimpia harrastuksia ja jätämmekin nyt Pyryn ja Cruella de Vilin odottamaan lumen tuloa. Hyvää nimipäivää maskotillemme Pyrylle! | |
Gunners naisten 2 –esittely
Pukuhuoneen oven avautuessa vastaani kantautuu naurua ja hilpeyttä. On reenien aika. Iloinen tyttöjoukko suuntaa kentälle, valmentajien pohdiskellessa harjoituskuvioita. Pelaajat vaikuttavat olevan varsin hyvällä tuulella. Viikonloppuna olleen turnauksen jälkeen onkin syytä hymyillä. Molemmista otteluista tuli voitto, niin kuin edellisessäkin turnauksessa.
Valmentajat Sari Rinta-Luopa ja Noora Valoma ovat tyytyväisiä joukkueen tämän hetkiseen tilanteeseen. Viime kausi ei mennyt odotetusti eikä menestystä herunut. Monen pelaajan kohdalla viimekausi oli kuitenkin kehittymisen aikaa ja ero ennen ja jälkeen kauden oli huomattava. Edeltävä kausi opetti, ettei mitään saa ilmaiseksi ja jokaisessa pelitilanteessa on taisteltava.
Viimekaudesta joukkue on hieman muuttunut. Osa on jäänyt loukkaantumisten takia pois ja muutamia on tullut lisää. Tämän kauden uutuuksia ovat mm. Satu Lepola, joka laukoi kuusi maalia yhdeksästä SC Läsimäkeä vastaan ja Kristiina Ryömä taasen antaa pakkikalustolle lisätukea ja vankkaa puolustustaitoa. Viimevuotisista maalitykeistä moni on jäänyt joukkueeseen. Sekä koko joukkuetta viimekaudella ylläpitänyt maalivahti Jonna Sikiö, aikoo tälläkin kaudella pitää pussinsuun supussa vastustajien lähestyessä G 2:n maalia.
Pelaajien omat mielipiteet kertovat joukkueen olevan nuorekas ja dynaaminen. Positiivisuutta löytyy eikä peleihin lähdetä suupielet alaspäin. Edellinen turnaus osoitti että joukkueesta löytyy tahtoa ja ”periksi ei anneta” –asennetta. Hyökkääjä Katja Juntunen kertookin Gunnersin 2 joukkueen olevan tahtojoukkue, joka ottaa sen mitä sille kuuluu.
Gunnersin naisten 2. joukkue pelaa Sisä-Suomen 4 divisioonaa kaudella 2009-2010. Osa joukkueista on tuttuja jo viimekaudelta, mutta uusiakin löytyy. Yllätys on luvassa sillä uudistunut Gunnersin naisten 2 joukkue eli Punakone odottaa jo seuraavaa taistoa ja vastustajan kaatamista. Tämän hetkisellä pelaajamateriaalilla olisi hyvät mahdollisuudet nousta sarjatasoa ylemmäs, mutta sen näyttää tuleva kausi.
Jouk. joht. Piia Lavonius
Viikko 5, Veli-Matti Luukko #18
Pe 25.1.
Perjantaisinhan ei perinteisesti koulua käydä=). Päivä sujui pitkään nukkuessa ja enemmän tai vähemmän järkevää tehdessä. Illalla laitettiin ranskalaiskaunottaren tankki täyteen ja suunnattiin kaupungin toiselle puolelle Raholaan harjoituksiin. Kotiareenan normaalin vuoron vei jokin tilaisuus.
La 26.1.
Aamulla kohtalaisen aikaisin heräilyt ja reilun kahdeksan kiloisen energiapakkauksen (tottelee epäsäännöllisen säännöllisesti nimeä Nemo) kanssa aamulenkille, pieni aamupala ja nokka kohti Kalevaa. Hallilla oli luvassa aamutreenit ja lounas, joka kaikkien (positiiviseksi) yllätykseksi sisälsi kinkkupastaa. Normaali jauhelihapasta punaisella kastikkeella oli siis syrjäytetty! Lounaan jälkeen hyppäsimme bussiin, joka ei välttämättä kaikkien liigakonkarien laatuvaatimuksia täyttänyt. Pääsimme kuitenkin onnellisesti Pasilaan. Pelistä ainoa muistelemisen arvoinen asia on se, että katseet käännettiin suunnilleen loppusummerin soimisen aikaan kohti seuraavaa päivää.
Su 27.1.
Aamu alkoi samaan tyyliin kuin eilinenkin päivä. Tosin tällä kertaa aamutreenejä ei ollut ja lounaan nautin kotioloissa. Perinteiseen tyyliin se sisälsi kanapastaa. Lounaan jälkeen yleistä lepoa, ja nokka kohti Hakametsän parkkipaikkaa ja Jykylää kohden lähtöä. Iloiseksi yllätykseksi bussi ei ollut sama kuin eilen, vaan astetta parempi. Ei ollut vaikea huomata bussiin astujien ”kampauksista” että tänään oltaisiin telkkarissa! Harmi että Lammisen Janne oli tukkalaitteesta päätellen unohtanut, mikä ohjelma oli kyseessä. Matka sujui normaalirutiinien mukaan: Gunners Poker Tourin, leffojen, urheilulehtien ja yleisen juttelun parissa.
Pelin ensimmäisessä erässä olimme todella huonoja. Väsyneehkön fraasin mukaan voisi sanoa, että ”jalat olivat vielä bussissa”. 1. erä 4-1 Happeelle ja Geen ainokaisenkin iski Happeen oma kaveri tyylikkäästi etukulmaan. 1. erän huonouden voi myös päätellä siitä, että ensimmäisellä erätauolla Mäkipään Ile alkoi irroitella ruuveja polvestaan tullakseen kentälle. Liekö kapteenin kentälletulo piristänyt meitä, sillä toinen erä oli huomattavasti parempaa peliä ja erätauolle siirryttiin Happeen johtaessa enää maalilla. Kolmannessa erässä puristettiin sitten väkisin ohi ja otettiin elintärkeät pisteet lukemin 5-6. Matka kohti Tamperetta ja kotia alkoi siis hyvillä mielin. Kotona oltiin hiukan keskiyön jälkeen.
Ma 28.1.
Koulussa tenttiviikko. Onneksi ainokainen tentti osui vasta torstaille. Maanantaina aloittelin jo hiukan lukemista, mutta muuten päivä meni palautuessa viikonlopun rasituksista. Kateeksi ei käy kavereita jotka joutuivat lähteä raskaan viikonlopun jälkeen aamuhämärissä töihin. Olihan maanataina tietysti Nemon kaksivuotissynttärit, joita juhlistettiin kihlatun ja luonnollisesti asianomaisen kanssa.
Ti 29.1.
Tiistaina meni lukiessa ja sitä-sun-tätä touhutessa. Illalla lajiharjoitukset Kalevassa. Päivästä ei siis ihan hirveästi kerrottavaa.
Ke 30.1.
Treenit peruttu, koska kotikenttä oli jälleen varattu, tällä kertaa ilmeisesti Iskun toimesta. Päivä kului jälleen vuoron perään tenttiin lukiessa ja tenttin lukemista vältellen.
To 31.1.
Valitettavasti tentti oli vasta viideltä iltapäivällä, joten torstaikin kului hyvin pitkälti lukiessa. Itse tentistä jäi ihan hyvä fiilis, toivotaan siis parasta. Treenit olivat jälleen Raholassa, kello 21.00 alkaen. Hiukan myöhäinen aika meikäläisen makuun, mutta muuta ei ilmeisesti ollut tarjolla. Toisaalta treenien alkamisajankohta osui tällä kertaa kohdalleen, koska muuten allekirjoittanut ei olisi kerinnyt tentin takia mukaan.
Pe 1.2.
Päivällä kävin koululla pelaamassa muutaman erän sulkapalloa kaverin kanssa. Happee-pelistä alkanut voittoputki sai jatkoa! Illalla päästiin taas kotikaukaloon treenaamaan. Osa jätkistä oli jo aloittanut viikonlopun vieton, joten hieman karsittu porukka saapui treeneihin. Treenit vedettiin kuitenkin kunnialla, joten loputkin pelimiehet lähtivät hyvillä mielin Super Bowl -viikonlopun viettoon!
Viikonloppuna on hyvä kerätä voimia vielä viimeiseen puristukseen, joka toivottavasti siivittää meidät tavoitteeseen eli play-off paikkaan. Toisaalta alaspäinkään matka ei ole pitkä, joten jonkin sortin katastrofikin on vielä mahdollinen. Haasteita on siis vielä loppukaudeksi luvassa, mutta kuka pelimies ei niistä nauttisi.
-Vele #18
viikko 49, Teemu Jaakkola #7
Perjantai 30.11.
Aamulla ylös ”jo” klo 10.30. Perussettiä: tenttiin lukemista pari tuntia, sit alkaakin juhlapäivään (= pelipäivä) valmistautuminen eli safkat nassuun ja hyvää musiikkia soimaan ja ajoissa hallille niin kuin yleensäkin. Peli päättyi tuloksellisesti hyvin, vaikka ei ne pisteet kovin kauniilla pelillä jääneet kotiin. Illalla vielä Lahdesjärveltä vichyä ja vähän ruokaa. Vielä viimeiset kertaukset aamun tenttiä varten ja uinumaan!
Lauantai 1.12
Ylös kasilta, aamupala lärviin ja kävellen koululle tekeen matikan tentti. Tentti meni mukavasti (toivottavasti menee läpi) kahdessa tunnissa. Kotio päästyä netistä sabauutiset, ja muutama erä pasianssia. Illalla olikin hyvää aikaa lähteä tutustumaan yöelämään, ennen sitä kuitenkin puhelu Turkuun tyttöystävälle.
Sunnuntai 2.12
Aamulla ylös klo 12.00 puhelimen soidessa. Kuinka ollakaan tyttöystävä soittelee mikä on olotila. No olotilahan oli hyvä eikä eiliset riennot vaivanneet elimistöä lainkaan. Kun oli saanut potkaistua päivän käyntiin, ja huomannut etten olekaan Hatanpään Terveysasemalla, olikin eilisten salibandyotteluiden tulosten vuoro. Kuinka ollakaan entinen seurani (TPS) oli voittanut suursuosikin ja painoi jälleen meidät pleijariviivan alapuolelle. Muuten normipäivä, löhöilyä sohvalla ja telkkarin katselua.
Maanantai 3.12
Jälleen uusi viikko ja uudet kujeet, koulua onneksi vain kaksi tuntia tänään. Koulun jälkeen pakko käydä morjestamassa poliisilaitoksella, jotta saisin pysyvän ajokortin. Illalla reenaan pieni ulkoilu ja puntti. Viimeks on tullu puntilla käytyä ties koska. Reenit loppu tällä kertaa niin aikasin, että jäi aikaa katsoa vähän kouluhommia ja surffata netissä. Ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä kouluun jo kasiin. Hyvät yöt tyttöystävälle puhelimen välityksellä, ja hyvillä mielin simmut kiinni.
Tiistai 4.12
Normi päivä, koulua 8-16, pieni välipala ennen reenejä. Reeneissä olikin spesiaalipäivä, vähän koordinaatiosettiä, futsalia ja kuntopiiri. Reenien jälkeen perus saunottelut ja hallilta suoraan kuuntelemaan esittelyä ravintolisästä ja Gunnersin uudesta sponsorista. Illalla vielä hakemaan tyttöystävä juna-asemalta. Tähän olikin hyvä lopettaa tämä päivä ja ryhtyä ansaitulle levolle.
Keskiviikko 5.12
Aamulla ysiin kouluun fysiikan luennolle. Päivä jatkui sitten matikan merkeissä. Koulussa safkat nassuun ja kotia kohti. Kotona odottikin jo tyttöystävä silmät kiiluen, milloin lähtisimme kohti Jyväskylän maalaiskuntaa hänen vanhempiensa luo viettämään itsenäisyyspäivää. Perillä oltiin hyvissä ajoin neljän jälkeen, joten oli hyvää vapaata aikaa viettää tyttöystäväni perheen seurassa. Siinä vaihdettiin kuulumisia ja tietenkin itse jouduin pienimmille pitämään seuraa, kun muilla oli tärkeämpää tekemistä.
Torstai 6.12
Itsenäisyyspäivän aamu valkeni minulle loskaisena 11.30, kun pikkulapset aloittivat yleisen riehumisensa. Päivä meni autellessa niin ruuanlaitossa, kuin lastenhoidossa. Illalla olikin suuri illallinen tarjolla. Illallisen jälkeen naisväki (taisi muutama mieskin olla mukana) alkoivat katsella linnanjuhlia. Itse lähdin tyttöystäväni isosiskon kihlatun kanssa tutustumaan Jyväskylän keskustaan ja erääseen paikalliseen talliin, missä oli todella upeita autoja ja kuinka ollakaan muutamia autoista kaiken tietäviä ihmisiä. Siinä tarttui itsellekin jos jonkinmoista tietoa autoista. Takaisin maalaiskuntaan päästyä pikkuiset olivat jo iloisesti nukkumassa, ja vanhemmat pelasivat Monopolia. Peli kesti mukavasti puoli kahteen ja siihen kun lisää vielä juttelutuokion tyttöystävän kanssa niin unta sai kaaliin neljän maissa.
Perjantai 7.12
Ylös kymmenen maissa ja matka kohti Tamperetta alkoi yhdeltätoista. Tampereella odotti kovimmat matsit sitten mies muistiin, kun pelasimme pienellä Gunnersista kerätyn porukan kanssa pääsponssimme LAVIn pikkujouluporukkaa vastaan. Mukana pelillä oli kuinka ollakaan valmentaja Luukkonen (tehot varmaan 2+5) esittelemässä alkulämmöissä reenattuja zippejä. Kuitenkin kaksi peliä pelattiin ja molemmat voitettiin, mikä ei sinällään ole ihme sillä ollaanhan voittoputkessa. Illalla reenit, jotka olisin henkilökohtaisesti voinut jättää väliin. Ei minkäänlaista yritystä, siis perus höntsää (en osaa höntsätä). Treenien jälkeen matka Punkalaitumelle vanhempien luo.
Lauantai 8.12
Ylös ajoissa, sillä täytyy alkaa valmistautumaan hautajaisiin, jotka ovat Hämeenlinnassa. Hautajaisissa meni puoli seitsemään matkojen kanssa. Saunaan puol kasi ja siinähän se päivä sit olikin. Perus soitto tyttöystävälle ja unten maille.
Sunnuntai 9.12
Päivä kului kotona Punkalaitumella matikan tehtävien merkeissä. Ikäväkseni oli huomattava, että pikkusisko ymmärsi tehtäviäni paremmin kuin minä itse. Matikan tehtävien jälkeen vuorossa olikin autojen pesu. Äiti oli tehnyt urakoinnin palkkioksi nimipäiväkakun, jota ilolla sitten söin. Vielä päivään täytyi mahduttaa niin matka Tampereelle, kuin fysiikanlaskujen teko. Siis hyvissä ajoin Tampesteriin ja kaverille tekeen fysiikanlaskuja. Siinä olikin sitten se viikko. Ilolla ja hiukan suruissa (lauantaisten hautajaisten takia) mielin valmistautumaan seuraavaan viikkoon ja tulevaan Erä-peliin.
Viikko 45, Antti Naskali #16
Viikko heinolalaisen silmin
Maanantai 5.11.
Puhelin lataa tutun herätysäänen klo 07.55. Tekstarilta sivu 235, pöperöt naamaan ja ulos marraskuiseen aamuun. Uusi viikko taas edessä ja vastassa tällä kertaa kaksi sarjan kärkipään joukkuetta. Edellisen viikon viimeisetkin treenit on jo unohdettu ja keskittyminen keskiviikkoiseen sulkapalloseuran kaatamiseen täydessä vauhdissa. Päivä kuluu totutusti töissä opinnäytetyötä tuskaisesti väsäten sekä sähköpostiliikennettä hoidellen. Kotona odottaa iloinen yllätys; pieni, pelottava ja karvainen vahtimme (ristimänimi Vohveli) oli ottanut oikeuden omiin tassuihinsa ja pistänyt postimiehen tuomiset tuhanteen ja viiteen osaan. Ilmoitus lottovoitosta meni siis jälleen kerran silppuna jäteastiaan…
Illalla Punton nokka kohti Kalevaa ja harjoituksia. Pitkästä aikaa Capitano Makip(p)ään johdolla lenkille ennen saliin menoa. Filosofi Jehkisen ja Turusen pyssyn kanssa analyyttista keskustelua renkaiden vaihdosta, ilmastonmuutoksesta sekä muista tappioputkeen vaikuttavista tekijöistä. Metron kenttä on taas vaihteeksi päällystetty perunajauholla, joten käännökset suoritetaan sujuvasti kentän seiniä väistellen. Joulupukin konttiin kaivattaisiin kipeästi uutta teroituskonetta! Itse harjoitukset kohtuullisen hyvin läpi opetellen uutta karvaustapaa. Vammaisketju oli jopa yllättävän hyvässä vireessä – kesken harjoitusten suoritettu kenkien vaihto oli ns. taktinen onnistuminen.
Tiistai 6.11.
Jälleen kiireinen päivä koulun ja työn yhdistelmää. Maksalaatikko naamaan, vaimoke töihin ja ansaitut päikkärit ennen iltaa. Treenit poikkeuksellisesti Ylöjärvellä, jonne tällä kertaa Simon tutussa ja turvallisessa istuinlämmittimin varustetussa Focuksessa. Alkulämpö siis kerrankin kohdillaan! Ylöjärven matolla tiukat peliin valmistavat ja vahva usko huomiseen voittoon. Omalta osaltani hieman murheellisempaa; käännökset tekevät kipeää ja juoksu on hankalaa. Hammasta purren jääpussi lonkkaan ja linkaten kohti kotia.
Keskiviikko 7.11.
Pelipäivä. Ajoissa kotiin valmistautumaan ja henkilökohtaisen avoneuvonantajan varoituksista huolimatta maksalaatikosta energiaa illan peliin. Hallilla lyhyt videopalaveri kerraten SSV:n pelin vahvuuksia ja heikkouksia. Hot Poweria tuubillinen jalkoihin, kahvit naamaan ja ajatukset peliin.
Alkulämmittely hieman tavanomaisesta poiketen, sillä jalka on niin kipeä ettei juoksu enää oikein onnistu. Tuplapatukat katsomoon ja vilttiin Töttiksen (Karim Derdar) seuraksi yv-palloa(?) muokkaamaan. Itse pelistä kirvelevä tappio jatkoajalla. Hyvä peli kaiken kaikkiaan, mutta avausvoitto jäi edelleen tulevaisuuteen. Mieltä lämmitti erityisesti supervaihtomies Killin (Henri Mäenpää) ensimmäinen liigamaali!
Torstai 8.11.
Mieli hieman maassa kipeän jalan takia. Jo jonkun aikaa vaivannut vamma on ilmeisesti pahempi kuin kasetti on halunnut uskoa, joten lääkäreiden suosiollisella painostuksella lepoon ja lääkkeiden syöntiin. Illalla kuitenkin hikeä irti aikanaan liiankin tutuksi tulleella kuntopyörällä sekä punttejä nostellen. Nopea katsahdus joukkueen treeneissä, mutta harmitus loukkaantumisesta on valtava, joten nopeasti takavasemmalta kohti kotia ja uutta päivää.
Perjantai 9.11.
Normaali työpäivä viikonloppua odottaen ja Prisman perjantairuuhkaa peläten. Illalla taas punttia ja kuntopyöräilyä sekä kotona laatuaikaa ja Tony Halmeen bongausta Die Hardista.
Lauantai 10.11.
Odotettu viikonloppu ja pelipäivä; tällä kertaa tosin katsomon puolella. Hallille hyvissä ajoin ennen peliä katsastamaan joukkueen fiilistä sekä osoittamaan Heinolalaista tietämystä salibandykulttuurista. ”Kuka se Josban ylimittainen pelaaja oikein on?” Vastauksena kunnon naurut ja nimi Esa Jussila… Pelistä ei sen enempää, jälleen maalin tappio totuttuun tyyliin. Katsomostakaan ei jäänyt käteen muuta kuin jännityksestä valkoiset rystyset.
Pelin jälkeen ylilääkäri Parkkarin pelolla odotettu tuomio: injury-lista kutsuu, koneet seis ja magneettikuvausta odottamaan! Jumbotompan kokoinen tuskastuminen iski päin naamaa joten nopea vetäytyminen pois hallilta.
Sunnuntai 11.11.
Aamulla aikaiset isänpäivätoivotukset kotiin, ja loppupäivä hyvän ruoan ja rentoutumisen merkeissä.
Edessä on siis määrittelemätön aika poissa peleistä ja siirtyminen kuntopyörän rasitteeksi vemppaosastoon. Sota ei tunnetusti yhtä miestä kaipaa, joten G iskee entistä vahvempana tuleviin koitoksiin!
Joukkue uskoo edelleen tekemiseensä ja henki on loistava. Nyt viimeistään kaivataan kotiyleisön tukea pimeän marraskuun tärkeisiin peleihin!
Viikko 44, Juuso Jehkinen #4
Sunnuntai 28.10.
Lauantai-ilta oli rauhallinen koti-ilta joten herääminen tapahtui ilman päänsärkyä, jota saattaa joskus ilmetä sunnuntaiaamuisin. Tällä kertaa sellaista ei ollut, johtuen illan tv-ottelusta AC Hakia vastaan. Ensimmäinen tv-ottelu minun osalta sitten kauden 05-06 alun. Fiilikset ihan mukavat.
Lähtö kohti Vantaata kahden maissa. Ajoissa Hakametsän hallille, jottei tarvitse rahoittaa saunailtaa muille. Lahtisen otin kyytiin ja jouduin totuttuun tyyliin odottelemaan muutaman minuutin. Matkaa jatkettiin huonoimmalla bussilla sitten miesmuistin. Onneksi Vantaalle on lyhyt matka. Perillä joskus puoli viiden maissa. Olipa mukava nähdä tv-matto. Tuo sininen pelialusta jolla on aina niin mukava pelata ja jolla pallon käsittely on miljoonasti helpompaa kuin parketilla. Miellyttävän pelialustan ja tv-kameroiden lisäksi ottelu tarjosi yhden lisämausteen itselleni. Nimittäin kyseessä oli ensimmäinen liigapelini hyökkääjänä. Laidoilla Naskali ja Reunamäki.
Ottelun alku oli meiltä ihan hyvä. Mentiin 2-0 johtoon ja homma oli kohtuullisen hyvin hallussa. Tai ainakin se tuntui siltä. Lisäksi mieltä lämmitti tässä vaiheessa itseni tekemä maali (Joita kaiketi hyökkääjiltä odotetaan, luulisin?). Tuomarit kuitenkin kätevästi merkitsivät sen Ilelle (Mäkipää) ja tarjosivat minulle maalin alustus merkintää eli syöttöpistettä. Tämä jäi viralliseksi merkinnäksi. Loppu ottelusta olikin sitten heikompaa ja taidettiin hävitä matsi. Lukemia en muista.
Kotimatkalla fiilikset hieman vaisut. Paljon otteluita ja reenejä takana. Palkintoa tehdystä työstä odotellaan yhä. Kyllä se joskus vielä ansaitaan. Koutsi ilmoitti että maanantain ja tiistain reenit peruttu. Pieni lepotauko viikon alkuun. Kotona puolenyön maissa.
Maanantai 29.10.
Herätys klo 6.45. Väsynyt olo, muttei auta kuin taistella itseni ylös. Kahvit ja pari sämpylää naamariin. Töihin kohti Tesoman yläkoulua. Kello 12 päivä onkin jo täysi ja kohti kotia. Loppupäivä kotona sohvalla kellien ja netissä surfaten. Reenit siis peruttu.
Tiistai 30.10.
Herätys jälleen klo 6.45. Väsynyt olo, muttei auta kuin taistella itseni ylös. Kahvit ja myslit naamariin. Aika normi työpäivä. Töissä tänään neljä oppituntia ja yksi hyppy. Lisäksi töiden jälkeen vielä seuraavan päivän valmistelua. Kotona kahdelta.
Talvi tulee tänne Tampereelle jo vinhaa vauhtia, joten päätän vaihtaa talvimunkit Pösön alle yöpakkasten varalta.
Selkä on vihoitellut jo muutaman viikon, mutta joukkueen hovihierojalla on niin kiire etten saanut tälle viikolle hieronta-aikaa. Joten menen elixialle tekemään hieman punttia ja lihaskuntoa. Loppuun huolellinen venyttely. Jalat ja selkä etunenässä.
Keskiviikko 31.10.
Tavallinen aamu. Tänään kuitenkin Tesoman sijasta Lielahteen töihin, jossa käyn keskiviikkoisin. Töissä ei tapahdu mitään erikoismaininnan arvoista. Kotiin yhdeltä.
Töiden jälkeen ruokaostoksille. Illaksi kokeiluun pekonichilijuustoröstiperunoita pussillinen.
Reeneihin puoli kahdeksaksi. Aluksi lyhyt, noin 45 minuutin palaveri jossa keskusteltiin tulevaisuudesta ja katsottiin edellisen ottelun maalikooste videolta. Loput reeniajasta mieltä keventävää 4 vs. 4 pelailua. Tarkoituksena vain pitää hauskaa. Ja hauskaahan se on.
Torstai 1.11.
Aijai. Työt alkaa vasta kymmeneltä joten kylläpäs maistui nukkua hieman pidempään.
Aika tavallinen työpäivä. Kolmelta kotia. Reenit tänään vasta kahdeksalta. Nettisurffailua muutama tunti ja huomisen työpäivän valmistelua. Illalla reeneihin. Aika pelipitoiset reenit. Hauskat. Pienpelejä 2vs.2, 3vs.3 ja 4 vs.4. Koska reenit loppu vasta puoli kymmeneltä niin tänään on unta turha odotella ennen puoltayötä. Siis aamulla väsyttää.
Perjantai 2.11. – Sunnuntai 4.11.
Perjantaina 6.45 ylös. Sitten viikon viimeiseen työpäivään. Töiden jälkeen tarkoitus lähteä Savon-maahan kotia tapaamaan sukulaisia ja viettämään erilainen viikonloppu. Tämä on ainut mahdollisuus ennen joulua käydä kotikonnuilla. Matkalla piipahdus Jyväskylässä tutun parturin hoivissa.
Lauantai pelkkää oleilua. Sunnuntaina takaisin kohti Tamperetta. Välipysähtyminen jälleen Jyväskylässä, nyt kahvilla Kotisaaren Nakin luona. Perillä Tampereella joskus viiden maissa. Siinäpä se viikko menikin. Ensiviikosta alkaa sitten ottelurumba. Keskiviikkona saapuu vierailulle SSV ja lauantaina Josba. Neljä pistettä pitäisi siis poimia sarjataulukkoon.
| 2010 | ||
|
Heinäkuu |
|
| Ma | Ti | Ke | To | Pe | La | Su |
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 | |
