Hopea, joka maistuu hetki hetkeltä paremmalle…

Vaikka kuinka olisit yllättäjäjoukkueena finaaleissa niin aina se sattuu hetken, kun saat ”vain” hopeiset mitalit kaulaan ja kaveri nostaa kannua. Niinhän siinä eilenkin kävi ja sehän on luonnollista – Kukapa nyt finaaleista hopeaa tavoittelisi.

Mennään vielä hetkeksi eiliseen ratkaisevaan finaaliin. Happee pyöri kentällä heti alusta alkaen isännän ottein ja pelasi aivan toisella tasolla kuin sunnuntaina Kaukajärvellä. Gunners taisteli ja yritti, mutta ei voinut paremmalleen mitään. Koomista pelin kulussa on toisaalta se, että eniten nesteessä olimme avauserässä, mutta se päättyi tasan 1-1. Viimeisessä erässä taas olimme jopa aavistuksen niskan päällä, mutta sen vei vastustaja maalein 4-1. Kuitenkin kaiken oleellisen Happeen hyvyydestä kertoo se, että Joonas Kristiansson maalillamme joutui venymään 41 torjuntaan.

Finaaliottelut olivat hienosti järjestettyjä tapahtumia. Ottelusarja oli monivaiheinen ja tasokas kahden kevään 2008 parhaan A-juniorijoukkueen välillä. Kentällä nähtiin kaksi joukkuetta, jotka osasivat pelata oikealla tavalla kovaa. Toisaalta koko ajan oli mukava tunnelma olla finaaleissa, sillä joukkueiden suhtautuminen toisiaan kohtaan oli äärimmäisen reilua ja kunnioittavaa. Hallin tyhjennyttyä sunnuntaina joukkueet juhlivat jopa hetken keskenään menestyksekästä kautta.

SM-hopeamitali on tälle joukkueelle uskomattoman hieno saavutus. Vuosi sitten olimme lähempänä putoamiskarsintoja kuin pudotuspelejä. Tälle kaudelle joukkueen ikärakenne nuoreni huomattavasti ja meitä veikkailtiin hädin tuskin pudotuspelijoukkueeksi. Tällä joukkueella päästiin aika äärimmäiseen suoritukseen. Kuten otsikkokin kertoo, että saavutus maistuu hetki hetkeltä paremmalta ja nyt jo ihan uskomattoman hyvältä. Kyllähän palkintojen jaossa silmät kostuivat, mutta ei niinkään pettymyksen takia vaan siksi, että eräs hieno tamperelaisen salibandyseura oli helpottavaa päästää eläkkeelle miesten sarjojen osalta mitali kaulassa.

Väänsimme siltaan kovassa paikassa monta ennakkosuosikkia. Nuorten SM-sarjan välierissä koko runkosarjan ykkönen Tapanilan Erä passitettiin suoraan 2-0 kesälomille. Storvreta Cupissa jätimme taaksemme mm. Ruotsin tämän kauden mestarin ja finaalissakin taistelimme loppuun saakka voitosta naapurimaan korkeimman juniorisarjan (Juniorallsvenskan) hopeajoukkueen kanssa. Etenimme SM-finaalivaiheeseen paljon sen ansiosta, että kykenimme kauden aikana pelaamaan kovalla tasolla, silloin kun sitä oikeasti vaadittiin.

Eväät menestykseen rakennettiin monista pienistä asioista. Ensinnäkin laitoimme surkean viime kauden jälkeen haalarit niskaan ja aloimme harjoitella tosissaan. Toisaalta joukkueemme pelaajarakenne muotoutui lopulta aika hyväksi. Nuoret pelaajat saivat myös miesten liigassa vastuuta ja toivat sen kokemuksen A-junnupeleihin. 

Pystyimme pelaamaan lopulta todella monipuolista salibandya – taitosalibandya sanan oikeassa merkityksessään. Taitosalibandya mielestäni ei ole mikään sellainen pikkunätti pelkkään pallonhallintaan perustuva neppailu ja näpertely, jollaiseksi moni sen valitettavasti mieltää. Pallollinen taitavuus on toki oleellisen tärkeää ja myös me olimme tuolla osa-aueella hyviä. Taitavuutta on kuitenkin myös fyysinen osaaminen. Kuka tahansa osaa jyrätä selkään, mutta vaatii äärimmäisen kovaa harjoittelua ja kehonhallintaa tehdä kentällä puhtaita ja kovia kaksinkamppailusuorituksia. Fyysisesti olimme erinomaisia ja ainoastaan Happee koko sarjassa oli vieläkin parempi.
Yksi tärkeä tekijä oli kova näyttämisen halu. Ennen kautta ja vielä kauden mittaankin löytyi paljon niitä, jotka pitivät meitä rumasti pelaavana puukätisenä joukkueena. No edelliseen kappaleeseen viitaten nuo puheet satelivat lähinnä niiltä tahoilta, joilla on tästä lajista valitettavan kapeakatseinen näkemys. Tällaiset puheet sisuunnuttivat meitä ja halusimme näyttää ja tehdä epäilijät katkeriksi.

Lopuksi soppaan voidaan lisätä vielä se yksi tekijä, joka syntyy, jos on syntyäkseen. Joukkuehenkeä ei pysty yksikään valmentaja tekemään joukkueeseen. Hyvän joukkuehengen syntymistä voi yrittää edesauttaa, mutta lopulta kaikki tapahtuu itsestään. Kymmenen vuotta valmentajana ja tämän kauden kaltaista yhtenäisyyden tunnetta joukkueessa en ole ikinä kokenut. Jo pelkkä yhdessä oleminen tuntui olevan joukkueelle todella tärkeää ja hienoa.

Annan joukkueelle kaudesta arvosanan 9,5. Se kuvatkoon hyvin sitä miten kovaan suoritukseen kykenimme. Yhteen kauteen mahtui niin paljon menestyksen hetkiä, ettei niitä ole sattunut yhteensäkään niin paljon pariin kolmeen edelliseen kauteen. En halua nostaa ketään pelaajaa erityisesti esiin vaan nyt ovat kaikki pelaajat ansainneet nostatuksen kaudesta ja koko hopeajoukkueen pelaajisto onkin esiteltynä jutun lopussa.

Mitä muuta uutta kuin uuden nimen (G-Koovee) tuleva kausi tuo tullessaan. Voidaan sanoa, että A-junnujoukkueemme on ensi kaudella vähintäänkin yhtä kova kuin tälläkin kaudella. Vain muutama pelaaja vanhenee ja joku saattaa siirtyä toiseen kaupunkiin opiskelujen takia. Uusia pelaajia on varmistunut ensi kauden joukkueeseen ja nuorimpien pelaajien kehitys jatkuu. Meillä on kaikki ainekset taistella ensi kaudella realistisesti mestaruudesta, mutta työntekoa ei saa missään nimessä unohtaa. Se oli kaiken alku ja juuri tämänkin kauden menestykseen.

Gunners A-poikien SM-hopeamiehistö vielä kertaalleen päävalmentajan silmin.

# 3 Antti-Jussi Kaukonen, maalivahti, 1989
Oli syksyllä hyvä SM-sarjaotteluissa. Vuodenvaihteessa Storvreta Cupissa ”AJ:n” otteet olivat suorastaan maagisia. Paha reisivamma pilasi kuitenkin käytännössä koko kevään. Nyt on aika ottaa seuraava askel ja nousta A-poikien ykkösmaalivahdiksi. Tulee olemaan ensi kaudella yksi sarjan parhaista torjujista.

 # 4 Sami Laine, puolustaja, 1989
Viime kauden lopussa A-poikiin. Nousi tällä kaudella joukkueen runkopuolustajien joukkueen ja vaikka rooli pudotuspeleissä hieman pienenikin niin varmaotteiselta pakilta odotukset ylittänyt kausi. Odotettavissa isompaa vastuuta ensi kaudelle.

# 6 Markus Kaikkonen, puolustaja, 1991
Vaikka suu välillä käykin niin kentällä nöyrä kaveri. Iästään huolimatta ennakkoluuloton pelaaja, joka pelasi huikean hyvät pudotuspelit, jotka olivat vieläpä nousujohteiset. Kiistatta nuorten maajoukkuetasoa

# 7 Paavo Kalliala, puolustaja, 1988
Viime kaudella joukkueen parhaana palkittu pelaaja. Tällä kaudella oli armeijan takia mukana vain muutamaan otteeseen ja jäi käyttämättömäksi kortiksi. Valmennus odottaa innolla taitavan ja fyysisen ”Paven” paluuta kaudella 2008-09.

# 8 Nico Andersson, puolustaja, 1991
Luuti paljon isoveljenä rinnalla ykkösketjun takana onnistuen hyvin. Jäätävän rohkea pelityyli tuo tulevilla kausilla paljon lisäarvoa joukkueen takalinjoille.

# 11 Riku Reunamäki, hyökkääjä, 1988
Mahtava kausi. Tehopisteitä ropisi ja taitava hyökkääjä kehittyi entisestään ja kypsyi pelaajana.   Joukkueen tärkein pelaaja menneellä kaudella ja merkitys joukkueelle korostui entisestään pudotuspeleissä. Tällaista pelaajaa ja urheilijaa jää valmentajalle kova ikävä, kun tiet joskus erkanee.

# 12 Ville Salomäki, hyökkääjä, 1990
Nostettiin A:han kesken kauden B-pojista. Hyvä kahden suunnan hyökkääjä pelasi pitkään lähinnä alivoimia, mutta kesken finaalisarjan nostettiin pelaaviin viisikoihin. Pelasi loistavat finaaliottelut ja jätti hyvän vaikutelman ensi kautta ajatellen.

# 13 Valtteri Suominen, hyökkääjä, 1988
Joukkueen arvostettu kapteeni. Pelaaja johon valmentaja voi luottaa. Otti jälleen pelaajana yhden askeleen ylöspäin. Joukkueen paras pistemies runkosarjassa. Kauteen mahtui myös miesten liigadebyytti ja ensimmäiset maalit miesten karkeloissa.

# 14 Teemu Jaakkola, p/h, 1987
Oli kunnia valmentaa tämän tason urheilijaa edes tämä yksi kausi. Ei pelannut runkosarjassa kuin muutaman ottelun liigakiireiden vuoksi, mutta pudotuspeleissä urakoi hurjat minuutit ja tällä kertaa lähinnä puolustajana. Oli yksi joukkueen tärkeimmistä pelaajista.

# 17 Pekka Äijälä, hyökkääjä, 1989
Tuli Kooveen B-junnuista joukkueeseen tälle kaudelle. Voidaan puhua onnistuneesta debyyttikaudesta, kun runkosarjassa syntyi tehot 13+17 ja pudotuspeleissäkin 2+2 pistettä. Tulevalla kaudella varmasti joukkueen tärkeimpiä pelaajia.

# 18 Antti Helleharju, hyökkääjä, 1990
Luova, pehmeäkätinen ja hyvällä peliälyllä varustettu hyökkääjä. Jäi pieneen rooliin tällä kaudella, mutta edellytyksiä on nousta jo ensi kaudella monta luokkaa isompiin saappaisiin.

# 19 Marko Vähätalo, puolustaja, 1987
Kehittyi kahden edelliskauden ajan huimia harppauksia pelaajana. Taitavan ja kovaa laukova puolustajan on helppo lähteä katsomaan uraa miesten tasolla. Pitkä ura Gunnersin junioreissa sai hienon hopeisen päätöksen.

# 20 Eero Peiponen, Maalivahti, 1991
Joukkueen nuori kolmosmaalivahti sai ensimmäiset peliminuuttinsa myös Nuorten SM-sarjassa. Isoja kehitysaskeleista menneellä kaudella ja tulevina vuosina vastuu tulee varmasti lisääntymään.

# 21 Aki Hietanen, hyökkääjä, 1991
Otettiin viime metreillä mukaan loppukesästä A-junnujoukkueeseen ja nuori rightin hyökkääjä pelasikin hienon kauden. Tasaisia esityksiä runkosarjassa ja välierävaiheessa Tapanilan Erää vastaan lukeutui joukkueen tärkeimpiin pelaajiin.

# 22 Miro Lehtinen, hyökkääjä, 1990
Pelaaja, jota täytyy suuresti arvostaa. Johdatteli joukkueen Storvreta Cupissa hopealle ja oli ehdottomia avainpelaajia myös Nuorten SM-sarjan pudotuspeleissä. On kiistattomasti kovien pelien mies ja nuorten maajoukkuetason hyökkääjä.

 # 24 Ilari Toriseva, hyökkääjä, 1990
Tulisieluinen taistelija onnistui aina hyvin vastuuta saadessaan. Kunnianhimoiselle hyökkääjälle on helppo veikata onnistuneita tulevia kausia joukkueessa.

# 33 Rami Mäkinen, puolustaja, 1989
Aloitti salibandyn 1,5 vuotta sitten B89-poikien joukkueessa. Osasi silloin juosta, mutta siihen se sitten jäikin. Kukapa olisi arvannut silloin, että Mäksä luutii kaudella 07/08 Suomen toiseksi parhaan A-junnujoukkueen takalinjoilla illasta toiseen varmoin ottein. Ihailtava urheilijan asenne ja järkevä pelaaja.

# 40 Ville Manninen, hyökkääjä, 1987
Viimeinen junnukausi meinasi mennä kokonaan pipariksi armeijan takia. Nousi kuitenkin kevään mittaan takaisin pelaaviin viisikkoihin ja oli taas vanha tuttu luotettava ”Mane” kentällä. Matka jatkuu nyt takaisin kotiseudulle Jyväskylän suuntaan ja kaikkea hyvää täytyy toivottaa Manelle.

# 44 Jouni Lehtinen, hyökkääjä, 1989
Kylmäpäinen hyökkääjä kunnostautui kauden mittaan iskemään ratkaisuosumia. Ensimmäinen A-junnukausi oli onnistunut. Siitä kertoo vaikkapa 16 osumaa runkosarjassa. Ensi vuonna askel eteenpäin ja isompaan rooliin.

# 50 Henri Mäenpää, hyökkääjä, 1988
Ärsyttävä pelitapa vastustajan kannalta, mutta korvaamattoman arvokas omalle joukkueelle. Nousi puskista miesten liigajoukkueeseen menneellä kaudella ja paukutteli Nuorten SM-sarjassa omat maali- ja piste-ennätyksensä uusiksi jo syksyllä.

# 55 Samu Jokela, hyökkääjä, 1989
Loppukesästä osakkeet valmennuksen silmissä eivät olleet vielä kovinkaan korkealla, mutta teki kauden aikana mahtavan nousun. Pelasi lähes vakituisesti kolmessa pelaavassa viisikossa ja sai aina parhaansa irti tosipaikassa. Pudotuspeleissä jalkavamma esti pelaamisen.

# 58 Rene Andersson, puolustaja, 1988
Joukkueen kiistatta paras puolustaja. Pelasi huikean läpimurtokauden miesten liigassa. Minuutit olivat isoja miesten peleissä, mutta jaksoi silti painaa vielä puolta isommat minuutit junnupeleissä. Renen voitontahtoa kuvaa hyvin pettymyksen purkaus viimeisen finaalipelin jälkeen.

# 60 Mikko Kimpanpää, hyökkääjä, 1989
Peliminuutit jäivät menneellä kaudella vielä suhteellisen pieniksi, mutta halu nousta isompiin saappaisiin on silmiinpistävän kova. Määrätietoinen urheilija, jolla on suoraviivainen pelityyli.

# 63 Joonas Kristiansson, maalivahti, 1987
Joukkueen keskeisimpiä pelaajia kentällä ja kopissa. Loistokas kausi huipentui hienoihin finaaleihin. Piti joukkuettaan kultataistelussa mukana tiistaina niin paljon kuin vain yksi maalivahti voi pystyä. Junioriura päättyi ensimmäiseen SM-mitaliin ja se varmasti lämmittää. Palaa ensi kaudeksi Savonlinnaan opintojen perään, mutta toivottavasti joskus vielä nähdään Tampereella.

# 77 Lassi Rannisto, hyökkääjä, 1989
Huimaa kehitystä kahden kauden aikana. Aloitti kaudella 06-07 ”katsomopelaajana” A-junnuissa. Nousi kauden mittaan kolmosketjun laidalle. Tämä kausi alkoi kolmosketjussa, mutta nousi kauden mittaan joukkueen tärkeimpien pelaajien joukkoon. Oli mm. yksi Storvreta Cup- hopean avainpelaajia.

# 90 Otto Selander, hyökkääjä, 1990
Pelasi muutamissa peleissä tällä kaudella. Kehittyi pelaajana kauden mittaan ja hyvällä suoraviivaisella hyökkääjällä on tulevina kausina käyttöä ja edellytykset isoon pelilliseen rooliin.

# 91 Kalle Kouri, puolustaja, 1991
Siirtyi alun perin FoSun B-junnuista Gunnersin B-junnuihin. Tuskin osasi itsekään odottaa, että nouseekin A-pojissa runkopuolustajien joukkoon ja saavuttaa siinä samalla kaksi arvokasta hopeamitalia. Tulevina kausina järeä laukaus ja fyysinen pelitapa tuovat entistäkin enemmän lisäarvoa joukkueelle.

Kiitokset myös koko valmennustiimille, joukkueenjohtaja Raimo Rannistolle, lääkäri Kari Tikkiselle ja A-nuorten tukiryhmälle.

Suurella kunnioituksella koko hienoa joukkuetta kohtaan,
Iivo Pantzar
päävalmentaja
Gunners A-nuoret

Hopeinen Storvreta Cup oli sensaatiomainen esitys Gunnersilta

Gunnersin hopea alle 18-vuotiaiden poikien sarjassa Storvreta Cupissa kruunasi hienosti menneen syyskauden. Hienoihin hetkiin huipentunut turnaus ei varmasti aikoihin unohdu mukana olleen joukkueen mielistä. Saavutus (hopeamitali) yllätti ulkopuolisten lisäksi myös joukkueen itsensä.

Turnaukseen lähdettiin joukkueella, joka koostui 89-91 syntyneistä A-junnujen SM-sarjajoukkueemme pelureista. Hyvänä tavoitteena tälle joukkueelle pidettiin puolivälieriin selviämistä. Turnaukseen lähtöä helpotti ehkä se asia, että viisikot olivat käytännössä valmiit heti alusta alkaen, eikä niitä tarvinnut turnauksen aikana juuri muutella.

Alkusarjassa kohtasimme kaksi ruotsalaisjoukkuetta ja kotimaan peleistä tutun Oilersin. Vaikka hoitelimmekin alkusarjan puhtaalla pelillä ja maalierolla 19-4 niin pelimme taso ei vielä tässä vaiheessa häikäissyt. Alkusarjan päätöspelissä kovaksi tiedettyä Årstagårdenia vastaan olivat kuitenkin ilmassa ensimmäiset hyvän pelin merkit. Tasokas ruotsalaisryhmä taipui maalein 8-2.

Ensimmäisellä jatkokierroksella kohtasimme Tapanilan Erän, joka oli myös äitynyt kovaan vireeseen pelien edetessä. Neljännesvälieräottelu oli odotetun tasainen, mutta teimme lopulta eron helsinkiläisiin fyysisellä puolella. Toinen tärkeä voiton avain oli aivan huikea puolustuspelaamisen tahtotaso, joka alkoi tässä ottelussa ja siivitti meidät lopulta pitkälle.

Uudenlaisen jatkopelikaavion seurauksena saimme jo puolivälierässä vastaamme oman alkuohkomme kakkosen eli IBK Årstagårdenin. Vastus ei ollut valmennuksen kannalta toivotuin, sillä alkulohkon 8-2 voitossamme ko. joukkuetta vastaan maalilukemat antoivat hieman väärää kuvaa joukkueelle vastustajan tasosta. Myöhään perjantai-iltana pelatusta ottelusta tulikin todellinen puolustustaistelu, joka päättyi lopulta 2-0 voittolukemiimme. Loistavan viisikkopuolustamisen lisäksi Antti-Jussi Kaukonen maalillamme oli aivan maaginen. Jälkikäteen täytyy todeta, että jaksoimme painaa väsyneillä jaloilla kyllä todella kypsän pelin.

Varhaiseen lauantai-aamun välierään lähdettiin hyvissä fiiliksissä. Olihan edellisen illan voitto varmistanut joukkueelle vähintäänkin pronssiset mitalit. Vastustajastamme IBK Handenista meillä ei ollut käsillä kovinkaan tarkkaa tietoa. Ainoat tietämämme faktat olivat ne, että joukkue kuuluu kärkijoukkueisiin juniorallsvenskanissa ja viiteen ensimmäiseen Storvreta Cupin otteluun he olivat iskeneet 37 osumaa.

Olimme välieräotteluun heti hyvin hereillä. Taitava ruotsalaisjoukkue piti palloa, mutta tiivis viisikkomme jätti heidät pyörimään reunoille. Hyvillä vastahyökkäyksillämme pystyimme heti alusta alkaen luomaan vastustajaa enemmän maalipaikkoja. Tolppia kilisteltiin, 5-3 yv tuhrittiin ja avopaikoista sudittiin ohi ennen kuin Lassi Rannisto iski odotetun 1-0 johtomaalin kolmisen minuuttia ennen loppua. Joukkueemme vaihtopenkki oli revetä liitoksistaan, kun Pekka Äijälä uitti heti seuraavasta hyökkäyksestä pallon toisen kerran ruotsalaismaaliin. Tämän jälkeen iskimme vielä kertaalleen ja aivan lopussa vastustaja kaunisteli loppulukemiksi 3-1. Ja se riemu leirissämme repesi todella kattoon, kun summeri soi. Olimme tehneet tempun, jota meistä kukaan ennen turnausta ei osannut odotaa.

Gunnersin joukkueet ovat monta vuotta seuranneet Storvreta Cupin hienoja finaaliottelutapahtumia katsomosta ja unelmoineet itse pääsevänsä joskus kokemaan sen. Vihdoin Gunnersin joukkue pääsi kokemaan finaalitunnelman kentältä. Toistatuhatta katsojaa, mahtavat valoshowt, maailman kovimpia junnujoukkueita oli ikimuistoinen kokemus. Itse finaaliottelussa taistelimme hienosti ja pelasimme hyvän pelin. Kulta matkasi kuitenkin Västeråsin joukkueelle Ruotsiin. Mitään ei kuitenkaan jäänyt hampaankoloon, sillä pelasimme hyvän finaaliin ja hävisimme paremmalle joukkueelle. Lisäksi venyimme koko turnauksessa niin äärimmilleen kuin vain tämä joukkue pystyi.

Joukkue toteutti turnauksessa sovittuja asioita täydellisesti niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Tulimme turnaukseen pelaamaan ja hakemaan menestystä ja pelaajat tiesivät, mitä se vaatii. Menomatkalla ei kajottu kenenkään osalta laivareissun houkutuksiin. Aikatauluissa pysyttiin läpi turnauksen ja ne harvat tilaisuudet, kun aikaa oli niin todella maltettiin levätä. Syvä kumarrus tästä kapteenimme Lassi Ranniston suuntaan, joka osoitti todella ison pelaajan elkeitä ohjaamalla joukkueen toimintaa ja tietenkin iskemällä useita ratkaisumaaleja pudotuspelivaiheessa.

Menestyimme kentällä ennen kaikkea loistavan karvaus- ja puolustuspelaamisemme ansiosta. Lisäksi maalivahtipelimme oli ehkä koko turnauksen parasta. Hyökkäyspäässä onnistuimme leveällä rintamalla aivan upean turnauksen pelanneen Miro Lehtisen johdolla. Koko 17-henkinen pelaajistomme pisti parastaan ja onnistui. Lehtisen ja Rannisto lisäksi erityismainintaa voisi antaa vaikka puolustusta johtaneille Kalle Kourille sekä taisteluasenteemme ruumiillistumille Rami Mäkiselle ja Samu Jokelalle. Lisäksi täytyy vielä nostattaa maalivahtejamme. A-J Kaukonen oli mielestäni koko turnauksen paras veskari. Valitettavasti A-J loukkasi reitensä pahasti välierässä ja finaali jäi väliin. Onneksi meiltä löytyi kuitenkin toinenkin loistoveskari Pauli Ylänen, joka torjui onnistuneesti välierän puolikkaan ja finaalin.

Tämä hopea on ihan selvästi yksi kaikkien aikojen kovimpia Gunnersin junnupuolella saavuttamia asioita. Kyseessä on maailman kovin ja suurin junioriturnaus, jossa suomalaiset menestyvät harvemmin. Tässä turnuaksessa hopeamitali ihan aidolla ja oikealla seurajoukkueella on iso juttu! Jotain turnauksen tasosta kertoo myös se, että muut suomalaisjoukkueet putosivat jatkosta viimeistään 16 parhaan joukossa. Niiden pelaajien ja valmentajien, jotka olivat mukana toteuttamassa tätä ikimuistoista hopeaa on todella syytä olla ylpeitä itsestään. Tapa, jolla ”isoihin valoihin” edettiin laittoi monta kertaa kylmät väreet kulkemaan myös valmennuksen taholla.

Ja se paluu itämeren yli Suomeen. Tämä joukkue todella ansaitsi riemukkaat hopeajuhlansa paluumatkalla. Niitä juhlia ei voinut himmentää mikään, eikä kukaan. Hopeajoukkueen kuva ja parit muut finaaliotokset jutun lopussa. Kuvista kiitos Aimo Rautaselle.


KIITOS JÄTKÄT, KIITOS SYVÄLTÄ SYDÄMESTÄ!
Iivo Pantzar
Valmentaja
Gunners HJ-18

Joukkueen tulokset

Alkusarja
Gunnners – Oilers Red  5-1
Gunners – Erikslund KF  6-1
Gunners – IBK Årstagården  8-2

Neljännesvälierä
Gunners – Tapanilan Erä  4-1

Puolivälierä
Gunners – IBK Årstagården  2-0

Välierä
Gunners – IBK Handen  3-1

Finaali
Gunners – Västerås IB  2-3

Gunnersin pistepörssin kärki turnauksessa
1. Miro Lehtinen  4+7=11
2. Lassi Rannisto  7+1=8
3. Kalle Kouri  5+2=7
4. Otto Selander  3+2=5
5. Pekka Äijälä  4+0=4
5. Ville Salomäki  4+0=4

31.10.2007
Gunnersilla loistava aloitus Nuorten SM-sarjassa

Seuraavassa katsaus A-nuorten alkukauteen ensimmäisen sarjakolmanneksen jälkeen päävalmentajan kynästä.

Teimme valmennuksen kesken ennen sarjan alkua kunniahimoisen kymmenen sarjapisteen tavoitteen runkosarjan ensimmäiselle kolmannekselle. Tiesimme, että tavoitteeseen päästäksemme meidän täytyisi todella venyä ensimmäisessä seitsemässä ottelussa. Nyt lokakuun lopussa saldo on tuosta seitsemästä pelistä 11 pinnaa ja joukkue ansaitsee ensimmäiseltä sarjakolmannekselta 9+ arvosanan.

Sarjan avausottelu hävittiin hurjavireiselle IC Akatemialle, joka on tällä hetkellä ylivoimaisempi joukkue A-nuorissa kuin SSV miesten liigassa. Avaustappion jälkeen pääsimme nopeasti kuitenkin sinuiksi karvaus- ja puolustuspelimme kanssa ja pystyimme erästä ja ottelusta toiseen vähintäänkin puolustamaan hyvin. Tämä tuli huomattua aika toimivaksi lääkkeeksi A-nuorissa, sillä pallollinen pelimme oli vielä melkoista hakemista, mutta viisikkona puolustimme jatkuvasti hyvin. Peli peliltä olemme saaneet nyt rakennettua myös pallollista peliämme jatkuvasti paremmaksi. Pieni notkahdus siihen tuli viimeisimmässä pelissä, mutta se peli oli oma lukunsa.

Mikään tuhkimotarina hieno sarjan alku ei ole osaltamme ollut ja ylenmäärisen hehkutuksen arvoista pelimme ei vielä ole. Hieno pistesaldo on kerätty lähinnä raa’an työnteon ja kovan asenteen kautta. Pelaajamme ovat osoittaneet olevansa menestysnälkäisiä heikon viime kauden jälkeen.

Muutama pelaaja ansaitsee erityismaininnan alkukaudelta. Henri Mäenpään 15 maalia seitsemään otteluun on komea suoritus. Kehitys on kovaa, kun huomioi sen, että ennen tätä kautta Killi oli iskenyt 25 Nuorten SM-sarjaottelussa yhteensä 10 maalia. Killi harjoitteli uransa parhaan kesän ja kun kentällä jaksaa pelata niin maalejakin syntyy. Toisen erityismaininnan alkukaudelta saa ehdottomasti Rene Andersson. Sekä pelillisesti, että henkisestikin kasvaneesta Renestä on noussut esiin myös johtajan ominaisuuksia. Kolmas ”leijona” jaettakkoon kapteeni Valtteri Suomiselle, joka on valmis pelaamaan paikalla kuin paikalle, jos se on joukkueen etu. Myös ”Valdon” tehot ovat alkaneet mukavasti löytyä alkunihkeyden jälkeen.

Täytyy myös muistaa jakaa kiitosta hienosta alkukaudesta niille nuoremmille tai kokemattomammille pelaajille, jotka kannattelivat joukkuetta, kun tutut avainpelaajat olivat miesten liigakoitoksissa tai leireilemässä Suomen armeijan leivissä. Erityisen iloisena asiana pidän sitä, että joukkueessa on hyvä sekä välitön ilmapiiri ja pelaajien kasvoilla loistaa useimmiten hymy.

Tällä hetkellä ollaan hyvässä tilanteessa ja menossa vahvasti kohti pudotuspelejä. Nyt on kuitenkin pystyttävä kiristämään tahtia ja kehittämään peliä. Pistesaldokin vaatii vielä aika tavalla kartuttamista ennen kuin play-off paikka aukeaa ja toisaalta meidän tavoite ei ole vain mennä playoffseihin.. Sinne on mentävä menestymään. Niihin tavoitteisiin on vielä matkaa pelillisesti, mutta lähtökohta jatkoon on tällä hetkellä mitä parhain. Parannukset ja kehitys tapahtuu harjoittelun kautta, johon taas virtaa ja iloa saadaan taas voitoista.

Nuorten SM-sarjassa mennään nyt ”hieman” hillitympää tahtia marraskuun ajan. Ensimmäinen sarjakolmannes urakoitiin kuukauden sisään ja nyt marraskuussa edessä on vain kaksi peliä. Sarja jatkuu 17.11, kun Ylöjärvelle saapuu vieraaksemme IC Akatemia. Rennoin mielin lähdetään haastamaan sarjakärkeä, mutta ei liian rennosti, sillä tappiottomien pelien putkea ei tietenkään haluta vapaaehtoisesti katkaista.

Iivo Pantzar
Päävalmentaja
Gunners A-nuoret

12-08-2007
A-nuorten SM-sarja starttaa ensi viikolla

A-nuorten SM-sarja starttaa ensi viikolla. Kausi avataan torstaina 27.9 manselaisittain mielenkiintoisella paikallistaistolla Gunnersin ja IC Akatemian välillä. Gunners pelaa jälleen sarjan länsilohkossa, josta on odotettavissa vähintäänkin mielenkiintoinen. Pudotuspeleihin on tyrkyllä enemmän joukkueita kuin lopulta mukaan mahtuu.

Gunnersin osalta viime kausi oli valtava pettymys. Joukkue lähti tavoittelemaan vähintään pudotuspelipaikkaa. Lopulta tavoitteet jäivät kauas ja tykkimiesten sijoitus oli länsilohkossa vasta kuudes. Tälle kaudelle Gunnersin joukkueessa on tapahtunut reilun viisikollinen vaihtuvuus kenttäpelaajistossa ja ainakin tässä vaiheessa muutokset tuntuvat olevan joukkuekemian kannalta huomattavan positiivisia.

Länsilohkon ylivoimainen ykkössuosikki ja toinen koko sarjan mestarisuosikeista on viime kauden hopeajoukkue SPV. Seinäjokilaiset menettivät maaliruiskunsa Henri Myllymäen yli-ikäisenä, mutta toisaalta tilalle saatiin miesten salibandyliigassa liki 30 pinnaa takonut Jyrki Holopainen. Toinen selkeä mestarisuosikki on itälohkossa pelaava Happee. Viime kaudella pronssia saavuttanut Happee sai houkuteltua riveihinsä kourallisen nuorten maajoukkuepelaajia FCV:stä ja toisen kourallisen aluejoukkuetason pelureita samasta seurasta. Lähtökohtaisesti SPV ja Happee ovat ylivoimaiset mestarisuosikit ja sen jälkeen isompi ryhmä joukkueita taistelee himmeimmistä mitaleista.

Länsilohkosta pudotuspeleihin SPV:n lisäksi vahvasti ja tasaisesti tyrkyllä ovat ainakin IC Akatemia, Oilers, Gunners, Karhut ja TPS. Lisäksi nousijajoukkue Indians tavoittelee pudotuspelipaikkaa, eikä toinenkaan nousijajoukkue LoSB missään nimessä suostu vapaaehtoisesti lohkon jämäsijalle. Tasaista siis on ja rehellisesti sanottuna lohkossa on niin kovia joukkueita, että jomman kumman nousijajoukkueen yltäminen pudotuspeleihin olisi jättiyllätys.

Pudotuspeleihin selviävät tasaisessa sarjassa joukkueet, jotka harjoittelevat hyvin ja keskittyvät käytössä oleviin pelaajiinsa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan sitä naurettavaa ilmiötä, joka vallitsee salibandyssä  etenkin A-nuorten sarjassa. Joka peliä ennen ja jälkeen lasketaan, keitä pelaajia saadaan käyttöön edustukselta ja ketä puuttuu. Miksi keskittyä sellaiseen, mitä ei ole?

Gunnersin tavoitteet alkavalla kaudella ovat kovat. Pudotuspeleihin halutaan kotiedulla ja keväällä halutaan pelata mitaleista eli selvitä semifinaalivaiheeseen.
- Tavoitteet ovat kovat, mutta kovalla työllä täysin mahdollisia ja realistisia saavuttaa. Mitalin saavuttaminen tämän vuoden sarjassa vaatii joukkueeltamme äärimmilleen venymistä, mutta kovan työn kautta siihen tavoitteeseen voidaan päästä, kertoo Gunners A-nuorten valmennus.

Gunnersin kauteen valmistava harjoittelujakso on sujunut hyvin ja joukkueen sitoutumiseen ollaan valmennuksen suunnalla tyytyväisiä. Joukkueeseen pyritään rakentamaan tiettyjä vakiintuneita kootumuksia, mutta toisaalta kilpailu pelipaikoista halutaan pitää jatkuvasti yllä:
- Eiköhän Riku Reunamäki - Valtteri Suominen ole tuttu tutkapari, joka pysyy kasassa. Lisäksi yhdessä pelaavat paikalla ollessaan Teemu Jaakkola ja Henri Mäenpää. Myös Pekka Äijälä ja Jouni Lehtinen ovat toimineet mukavasti yhdessä. Erityisesti hyökkäykseen on tarjolla yli neljä ketjullista pelaajia, jotka tekisi mieli mahduttaa koko ajan pelaaviin kootumuksiin. Pakkipuolellakin tarjontaa on, mutta tilanne on paljon selkeämpi, ruotii Gunnersin valmennus.

Sarja alkaa torstaina 27.9 Tenniskeskuksella pelattavalla ottelulla IC - Gunners. Ottelutuloksen arviointi on vaikeaa, mutta Gunnersin valmennus heitti ilmoille siitä jonkinlaisen näkemyksen.
- Viime kaudella hävittiin samainen ottelu maalein 3-9 umpisurkealla esityksellä. Nyt emme esiinny yhtä surkeasti ja tuloskin on parempi kuin kuuden maalin tappio, mutta kuinka paljon niin sitä emme lupaa.

12-08-2007
A-poikien valmistautuminen sujuu suunnitellusti

Gunnersin A-pojat valmistautuvat parhaillaan kauden ehkä tärkeimmällä lajijaksolla kohti syyskuun lopulla alkavaa Nuorten SM-sarjaa. Kuluneena viikonloppuna lajileirillä ahkeroineilla Gunnersin A-pojilla on hyvä kesäharjoittelukausi alla ja hyvä aktiivisuus on jatkunut myös elokuun ajan lajin pariin siirryttäessä.

A-junioriryhmämme jakautuu kaudella kahteen joukkueeseen: A-poikien edustusjoukkue pelaa Nuorten SM-sarjaa ja A-poikien kakkosjoukkue A-poikien 1. divisioonaa. Kaudella harjoitellaan kuitenkin yhdessä ryhmässä ja sitä kautta haluamme pelaajille näyttää sen totuuden, ettei matka ykkös- ja kakkosjoukkueen välillä ole todellakaan kovin pitkä. Kasassa on nyt vihdoinkin sen kokoinen ryhmä, joka mahdollistaa myös A-junnuissa viisikkotason harjoittelun huomattavasti useammin kuin aiempina vuosina. On ihan selvää, että kauden aikana useampikin kakkosjoukkueesssa aloittanut pelaaja nousee ykköseen ja ykkösestä joku pelannee kesken kauden myös kakkosen pelejä. Loistava kilpailutilanne siis ja se on koko kauden ajan treeneissämme käynnissä.

Kokonaisuudessaan kesäharjoittelukausi on ollut moninkertaisesti parempaa kuin pariin vuoteen. Siltikin vielä on paljon parannettavaa. Elokuussa onkin tarkoitus painaa lisää kaasua harjoittelun suhteen ja katsoa kenen asenne on kohdillaan. Gunners A-pojat voi menestyä ensi kaudella Nuorten SM-sarjassa vain kovan harjoittelun ja sisäisen kilpailun avulla. Mitalisijan saavuttaminen vaatii joukkueella näiden em. asioiden tuloksena syntynyttä nappiin mennyttä kautta. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on valtakunnan kovin salibandyn juniorisarja.

Kuluneena viikonloppuna jatkoimme kauteen valmistautumistamme harjoittelemalla perjantaina ja lauantaina sekä pelaamalla lauantai-iltapäivällä B90-junnujamme vastaan. A-poikien pelaaminen vaikutti varsin tyydyttävältä ajankohtaan nähden ja tuloksena tuosta ottelusta 12-5 (3-1, 6-2, 3-2) voitto. Toki valtavasti tekemistä vielä riittää, mikäli aiotaan sarjassa menestystä tavoitella. Hurjassa kunnossa olevan Riku Reunamäen (3+6) lisäksi A-junnujen maaleja viimeistelivät ko. ottelussa kahdesti Valtteri Suominen, Lassi Rannisto ja Mikko Kimpanpää. Kertaalleen verkkoa heiluttivat Rene Andersson, Juho Vihersaari sekä Marko Vähätalo. B90-joukkueen maaleista vastasivat Miro Lehtinen 2, Aki Hietanen, Otto Selander ja Ilari Toriseva.

A-junnujen valmennustiimi on nyt valinnut myös ykkösjoukkueen ryhmän, jolla valmistaudutaan kohti Nuorten SM-sarjaa. Tällä kolmen maalivahdin + 24 kenttäpelaajan ryhmällä mennään elo-syyskuun harjoituspelit sekä turnaukset ja syyskuun lopulla katsotaan, onko jonkun pelaajan tästä ryhmästä aloittaa pelit kakkosjoukkueessa tai onko joku A-junnu tämän ryhmän ulkopuolelta ansainnut paikan ykkösjoukkueen riveihin.

Iivo Pantzar
Gunners A-pojat
Päävalmentaja

Gunners A-pojat Nuorten SM-sarjassa 2007-08

Maalivahdit:
Joonas Kristiansson, Antti-Jussi Kaukonen, Eero Peiponen

Puolustajat:
Rene Andersson, Marko Vähätalo, Paavo Kalliala, Markus Kaikkonen, Rami Mäkinen, Nico Andersson, Sami Laine, Janne Siuro, Kalle Kouri

Hyökkääjät:
Riku Reunamäki, Valtteri Suominen, Henri Mäenpää, Teemu Jaakkola, Miro Lehtinen, Ville Manninen, Lassi Rannisto, Aki Hietanen, Jouni Lehtinen, Pekka Äijälä, Samu Jokela, Antti Helleharju, Otto Selander, Mikko Kimpanpää, Ilari Toriseva

A-pojat kahden joukkueen voimin kohti tulevaa kautta

Gunnersin A-pojat valmistautuvat kohti tulevaa kautta uudessa tilanteessa. Runsaan pelaajatarjonnan myötä Gunnersilla on asettaa joukkueet sekä Nuorten SM-sarjaan, että A-poikien 1. divisioonaan. Valmennuksen näkökulmasta katsottuna kesän työskentelyyn voidaan olla tässä vaiheessa tyytyväisiä ja kilpailu pääsystä A-nuorten edustusjoukkueeseen on kovaa.

Ensimmäistä kertaa seura historian aikana Gunnersilla on nyt kaksi A-poikajoukkuetta. Tällä hetkellä Gunnersin A-junioreiden listoilla on neljä maalivahtia ja 36 kenttäpelaajaa. Lopullisen pelaajavalinnat A-poikien edustusjoukkueeseen ja kakkosjoukkueeseen teemme viimeistään elokuun alussa. Koska kilpailu on kovaa niin haluamme valmennuksen kesken lykätä pelaajavalintoja mahdollisimman pitkälle kesän loppuun. Tällä hetkellä valmennus on listannut reilut kolme kentällistä jo varmoja valintoja edustusjoukkueeseen Nuorten SM-sarjaan, mutta tuota ryhmää täydennetään vielä noin viisikollisella pelaajia loppukesän näyttöjen perusteella.

Lisäksi alkukesän aikana muutama B-juniori-ikäinen pelaaja on osoittanut niin vahvoja näyttöjä, että heidän valintansa "listan ulkopuolelta" A-nuorten edustusjoukkueeseen on vakavasti harkinnassa.

Kokonaisuudessaan alkukesän työskentely harjoittelun suhteen on ollut varsin hyvää. Valmentajana voi aina toivoa enemmänkin, mutta esimerkiksi viime kesään verrattuna on otettu iso harppaus eteenpäin.

A-nuorten kannalta myös varsin iloinen asia on se, että lähes kaksi viisikollista pelaajia kuuluu tällä hetkellä miesten liigajoukkueemme rinkiin. Se, että tulevalla kaudella useita A-junnupelaajiamme myös pelaa miesten liigassa on nähtävä pelkästään positiivisena asiana. On ihan selvää, että tällaiset pelaajat ovat entistä parempia ja vahvempia tullessaan mukaan A-junnupeleihin.

Hyvän harjoittelun ja kovan kilpailutilanteen myötä odotuksen ensi kaudelle ovat korkealla. Täytyy kuitenkin muistaa, että työnteon on jatkuttava ja vielä mielellään parannuttavakin loppukesän ja tulevan kauden aikana, jotta kovat tavoitteet voivat täyttyä.

Gunners A-pojat 07-08
Edustusjoukkue (NSM) sekä 2-joukkue (A 1.div.)

Maalivahdit:
Joonas Kristiansson, Antti Vierikka, Antti-Jussi Kaukonen (Koo-Vee), Pauli Ylänen

Puolustajat:
Rene Andersson, Marko Vähätalo, Paavo Kalliala, Sami Laine, Markus Kaikkonen, Janne Siuro, Nico Andersson, Rami Mäkinen, Kalle Kouri (FoSu), Olli Orsama, Lari Pantzar, Iiro Nissinen, Juho Vihersaari

Hyökkääjät:
Riku Reunamäki, Valtteri Suominen, Teemu Jaakkola (TPS), Miro Lehtinen, Henri Mäenpää, Ville Manninen, Lassi Rannisto, Ville Ollikainen (SahKu), Jesse Ahola (RoPo), Timo Savilahti, Pekka Äijälä (Koo-Vee), Jouni Lehtinen (Koo-Vee), Samu Jokela (Koo-Vee), Antti Helleharju, Otto Selander, Ilari Toriseva (IC Akatemia), Aki Hietanen (Koo-Vee), Mikko Kimpanpää (RoPo), Joonas Koskinen, Sami Niemelä, Jarkko Mäkinen, Jussi Niskala, Antti Uusitalo

Valmennus:
Iivo Pantzar, Heikki Luukkonen, Ilja Pantzar

Joukkueenjohtaja:
Raimo Rannisto

Huoltaja:
Ville Lahtinen

Hieroja:
Henri Vasara

kesäterveisin,
Gunners A-nuorten valmennus

A-nuorten kausi oli opettavainen pettymys

Gunnersin A-nuorten runkosarjan kuudenteen sijaan ja näin ollen aikaiseen kesälomaan päättynyt kausi oli pettymys. Kausi oli kuitenkin myös joukkueelle opettavainen ja eteenpäin lähdetäänkin virheistä oppineena uudistuksia tehden.

Ensimmäiset alkutahdit heikolle kaudellemme lyötiin jo viime kesänä. A-nuorten kesän fysiikkaharjoittelu oli suurelta osin heikkoa, mutta toki joukosta löytyi myös yksilötason poikkeuksia. Kun heikko harjoittelumotivaatio varjosti vielä lajikauden alkuviikkojakin niin pohja pienelle pelilliselle kriisille oli valmis. Sarjan alku olikin kannaltamme murheellinen: viidessä ensimmäisessä ottelussa joukkue saalisti ainoastaan kaksi pistettä ja tunnelma alkoi kiristyä. Olimme vajonneet heti sarjan alkuun putoamisviivan alapuolelle ja se ei ollut ollenkaan sitä, mitä pelaajat ja valmennus tavoittelivat.

Synkältä näyttänyt syöksykierre saatiin kuitenkin katkaistua ja suuri kiitos kuuluu siitä joukkueen kokeneelle pelaajakaartille. Valmennuksen apuna kokeneet pelaajat näyttivät esimerkkiä nuoremmille siitä, että suunta on käännettävissä vain työnteon kautta. Jouluun mennessä olimmekin päässeet aivan iskuetäisyydelle pudotuspeliviivasta ja tämä oli tapahtunut selkeästi parantuneen harjoittelun kautta. Kun vielä joulun välipäivinä pelattu Storvreta Cup sujui meiltä mukavasti niin näkymät kevätkauteen näyttivät kaiken kaikkiaan varovaisen lupaavilta.

Kevätkaudella jatkoimme määrätietoisesti pelitapamme sisäänajoa ja pelimme kehittyi koko ajan. Uskoimme määrätietoisen työmme vievän meidät pudotuspeliviivan paremmalle puolelle, mutta niin ei kuitenkaan lopulta käynyt. Suurimmaksi heikkoudeksemme kasvoi lopulta suoritusvarmuuden puute pelitilanteessa. Saatoimme voittaa yhden viikonlopun perjantaina loistavalla esityksellä sarjan kärkijoukkueen, mutta hävitä seuraavana päivänä heikommalle joukkueelle umpisurkealla esityksellä. Pitkän aikavälin tasaisuuden puute ja jatkuvan peliotteen lipsuminen johti meidät lopulta pettymykseen ? aikaiseen kesälomaan.

Kaiken kaikkiaan pettymykseen päättynyt kausi oli monen asian summa. Heikko kesäharjoittelu ja huono lajiharjoittelukauden alku, mistä seurasi sarjan alun tuloksellinen katastrofi. Tämä edellä mainittu yhtälö oli kuitenkin se ylivoimaisesti suurin syy kehnoon kauteen. Tiedän, että tekemällä asiat toisin kesällä ja elo-syyskuussa olisimme saaneet varmasti aivan erilaisen alun sarjalle. Tämän jälkeen eteenpäin ponnistaminen kaikessa tekemisessä olisi ollut varmasti paljon helpompaa.

Heikkoon kauteen mahtuu myös runsaasti hienoja pieniä hetkiä. Makea rankkarikisavoitto Storvreta Cupin pudotuspeleissä, viimeinen paikallispeli ja sarjan päättänyt SPV-peli olivat muutamia mainitakseni mukavia muistoja. Lisäksi saimme ajettua sisään joukkueellemme selkeämmän pelitavan kuin aiempina vuosina. Taktisen puolen asiat olivat alkujaankin kauteen lähdettäessä valmennukselle pidemmän ajan projekteja ja tänä vuonna sillä saralla saatiin jopa odotettua enemmän aikaiseksi. Valitettavasti pelitaktinen kehitys ei vielä tällä kaudella näkynyt riittämiin tuloksessa, mutta olen varma, että jatkossa kiitämme tällä kaudella tehtyä työtä.

Neljä hienoa pelaajaa (Michael Grönlund, Henri Vasara, Aki Alanko ja Eetu Puustinen) vanheni yli-ikäisiksi A-junioreista. Heidän kaikkien osoite löytyy ensi vuonna Gunnersin ulkopuolelta, mutta ehkä joku heistä vielä joskus pukee Gunnersin punaisen peliasun ylleen. Kaikille pelaajille soisi aina hienon tuloksellisen päätöksen junnuissa, mutta näinhän se ei aina mene. Mikille, Vassulle, Akille, Eetulle toivotan runsaasti menestystä tuleviin peleihin.

Ensi kauteen lähdemme kovasti uudistuneella ilmeellä. Pelaajat ovat selkeästikin tajunneet, että mistä tämän kauden heikko menestys johtui, eikä toista heikkoa kautta enää haluta. Pelaajien asennoituminen tulevaan näyttää näin huhtikuussa erittäin lupaavalta ja nälkää näyttää löytyvän. Haluamme menestyä ensi kaudella, mutta siihen ei voi kulkea kovassa A-nuorten SM-sarjassa kuin yhtä tietä ? sitoutumisen ja työnteon kautta.
Pelaajapuolella riveistämme poistui siis neljä yli-ikäiseksi tullutta hyökkääjää. Uusia pelaajia tulee sisään joukkueeseemme koko lailla saman verran ja varmasti 89-91 ikäluokista nousee jokunen uusi vastuunkantaja. Muutoksia tapahtuu myös valmennuspuolella sekä taustaryhmässä. Jospa pelaajia potkisi kovempaan sitoutumiseen ja harjoitteluun myös se, että heidän hyväkseen taustoilla pyörii ensi kaudella kolmen valmentajan lisäksi, uutta joukkueenjohtajaa, tukiryhmää, huoltajaa ja hierojaa.. Näistä ja muista ensi kauden kuvioista kuitenkin lisää myöhemmin kevään aikana.

Iivo Pantzar
Päävalmentaja
Gunners A-nuoret

A-nuorten taustat vahvistuvat ensi kaudelle

Gunnersin A-nuorten taustoilla tapahtuu vahvistumista tulevaa kautta ajatellen. A-nuorten toiminnan kehittämiselle uusia edellytyksiä luo hiljattain perustettu tukiryhmä. Uusi tukiryhmä koostuu seitsemästä henkilöstä. Tukiryhmän toimintaa johtaa vuosia Gunnersissa vaikuttanut Erno Virtanen. A-nuorten toimintaan Gunnersissa kuuluu ensi kaudella suuri määrä pelaajia ja A-nuorten SM-sarjajoukkueen lisäksi 1. divisioonassa pelaava A-nuorten kakkosjoukkue.

Tukiryhmän tavoitteena on suunnitella A-nuorten taustatoimintaa sekä hankkia taloudellista tukea toiminnan pyörittämiseen sekä kehittää hankkeita varainhankintaan. Ryhmän puheenjohtaja Erno Virtanen on tyytyväinen toiminnan alkumetreihin:
- Meillä vaikuttaisi olevan tässä innokas ja osaava kokoonpano ja ryhmän koko on sellainen, ettei kenenkään työtaakka kasva varmastikaan liian isoksi, toteaa Virtanen.

A-nuorten toimintaa halutaan kehittää urheilullisempaan suuntaan. Samalla myös taustoja halutaan kehittää siten, että ne tukevat lähivuosien kovia urheilullisia tavoitteita.
- Haluamme, että jatkossa jokainen saa keskittyä omaan tehtäväänsä, jolloin tuloskin on varmasti parempi. Tällainen tukiryhmä on iso juttu meille ja toiminnan alku on ollut hyvin lupaavaa, kertoo A-nuorten valmentaja Iivo Pantzar.

Tutustumme tarkemmin näillä sivuilla tukiryhmän toimintaan vielä myöhemmin keväällä.

A-poikien valmennuksen yhteenveto syyskaudesta

Gunnersin A-pojat selviytyivät lopulta syyskaudesta varsin siedettävästi vaikka alku näyttikin erittäin heikolta. Vaikeuksista opittiin paljon ja se saattaa olla todellinen voimavara keväällä.

Taivalluksemme Nuorten SM-sarjassa näytti todella heikolta loka-marraskuun vaihteessa, kun sarjaa oli käyty viiden kierroksen verran. Joukkueemme saldo näytti tuolloin vain kahta sarjapistettä ja pelaajat valmentajineen joutuivat pitämään useammankin palaverin siitä miten syöksykierre katkaistaan. Sarjan viides ottelu Hämeenlinnassa Trackersia vastaan oli koko syyskauden huipennus negatiivisessa mielessä. Tuossa pelissä hallitsimme peliä mielin määrin, mutta hävisimme silti 6-5 jatkoajan jälkeen. Ottelun jälkeen yhden jos toisenkin joukkueen jäsenen huumori oli todella lopussa.

Onnistuimme tekemään huomattavan ja elintärkeän suunnanmuutoksen tuo viiden ottelun harhailun jälkeen. Syyskauden kuusi viimeistä ottelua tuottivat mukavat kahdeksan pistettä ja olemme nousseet sen myötä taas takaisin todelliseen playoff-taisteluun. Tuon jakson aikana erityisesti mieleen jäi kotiottelu SPV:ta vastaan, jossa nuijimme lohkon kärkijoukkueen maalein 10-4 todella hienon esityksen tuloksena. Lisäksi teimme omalle itseluottamuksellemme tärkeän tempun katkaisemalla kahdeksan ottelun vierastappioputken OLS:n vieraana syyskauden päätteeksi

Syksy oli kaikin puolin raskas. Joukkueen toiminnassa oli paljon hiomista, eikä onnikaan tuntunut potkivat joukkuettamme pätkän vertaa pelikentällä. Mikään asia ei tuntunut menevän niin kuin pitäisi. Joulun lähestyessä asiat kuitenkin vähitellen asettuivat paikoilleen ja joukkueen toiminta sekä myös pistesaldo paranivat. Uskon, että syksyn vaikeudet ovat vahvistaneet joukkuettamme ja mikäli olemme runkosarjan päättyessä pudotuspeliviivan yläpuolella niin mahdollisuudet menestykseen ovat hyvät. Syyskauden parhaaksi pelaajaksemme nimeän tasaisen hyvin esiintyneen Valtteri Suomisen ja moni muukin pelaaja on pelannut alkukauden hyvällä tasolla. Joukkueessamme on myös pelaajia, joiden pelillinen panos tulee keväällä vielä kasvamaan. Lähdemme huipentamaan syyskauden vielä Storvreta Cupiin Ruotsiin joulun välipäivinä. Pelaajamme haluavat varmasti menestyä maailman suurimmassa ja erittäin arvostetussa junioriturnauksessa.

Jos tarkastellaan hieman muuta kuin urheilullista toimintaa niin erityisen mukavana asiana syyskaudelta on jäänyt mieleen seuraorganisaatiomme kehitysaskeleet. Taustoille on saatu uutta väkeä tekemään toiminnastamme entistä parempaa. Uskon, että nämä kaikki asiat vaikuttavat tulevaisuudessa positiivisesti myös A-nuorten ja muiden junnujoukkueiden toimintaan. Myös A-nuorten taustoilla on tapahtumassa merkittävä kehitysaskel. Tästä A-nuoria koskevasta toiminnan kehittämisestä ja taustojen vahvistumisesta pääsemme kertomaan heti alkuvuodesta 2007 ja uskon, että sen myötä pystymme luomaan pelaajillemme tulevaisuudessa entistäkin paremmat puitteet pelaamiselle ja harjoittelulle.

Kevät 2007 näyttää mielenkiintoiselta A-nuorten SM-sarjan länsilohkossa. En edes lähde ennustamaan, kuka sijoittuu millekin sijalle. Siihen kuitenkin uskon, että Gunners on neljän pudotuspelijoukkueen joukossa. Myös kevään pudotuspeleistä on tulossa kaikkien aikojen tasaisimmat ja kuka tahansa voi siellä viedä mestaruuden. 

Lopuksi lausutaan suuret kiitokset valtavasa työmäärästä seuramme pitkäaikaiselle puheenjohtajalle Kimmo Saariselle, joka jättää tehtävänsä vuoden vaihtuessa. Toivotetaan samalla myös onnea matkaan Gunnersin uudelle puheenjohtajalle Panu Pitkäselle

Hyvää Joulua ja menestystä vuodelle 2007 toivoo:
Iivo Pantzar
Päävalmentaja
Gunners A-pojat